Minä en laihduta

Olen HUS:n painonhallintaryhmässä. Olen onnekas, kun olen päässyt siihen mukaan. Elämässäni olen kokenut Painonvartijat, Syömishäiriökeskuksen, psykoterapian ja lukuisat omat yritykset milloin laihtua ja milloin muuten vain saada syömiseni hallintaan. Taisteltuani asian kanssa vuosia totesin, että ongelmani ovat niin syvällä, ettei niihin mitkään perusdieetit pure. No, ei auttanut myöskään vuosi Syömishäiriökeskuksen asiakkaana eikä edes parin vuoden psykoterapia.

Jo vuosien ajan olen ollut laihduttamatta. Päätin, että minun pitää vain hyväksyä itseni tällaisena kuin olen. Mitäpä siitä tulisi, jos koko elämäni ajan yrittäisin vain olla jotain, mitä en ole. Päätin antaa mennä. Lopulta sekin tie tuli kuljettua loppuun. Edelleen olen sitä mieltä, että minun niin kuin jokaisen muunkin pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Olen vain kyllästynyt jatkuvaan pahaan oloon, hallitsemattomaan mässäilyyni, josta en saa edes nautintoa, jatkuvaan fyysiseen pahaan oloon, josta seuraa henkinen paha olo. Jotain oli tehtävä. Siksi olen nyt painonhallintaryhmässä, johon kuuluu kymmenen viikon erittäin niukkaenerginen (ENE-)dieetti.

Dieettiä on takana kohta 12 päivää. Olen päättänyt olla hyvin avoin tästä asiasta. En näe siinä mitään hävettävää. Olen siis kertonut tästä avoimesti Facebook-seinälläni ja milloin kenellekin kohtaamalleni tutulle. Asiassa on vain yksi ongelma.

Kun kerron olevani painonhallintaryhmässä ja ENE-dieetillä, suurin osa ihmisistä alkaa puhua minulle laihduttamisesta. He saattavat puhua omista laihdutuskokemuksistaan, kertoa lihoneensa tai jotain muuta, mikä tuo minulle kiusallisen olon. Joka tapauksessa laihduttaminen on se sana, jota ehdoton enemmistö käyttää, vaikka minä olen tarkka siitä, etten todellakaan siitä puhu. Minä en nimittäin laihduta. Minä en ole laihdutuskuurilla. Minä olen opettelemassa sellaista elämää, jossa minulla on hyvä olla. Tietenkin sen hyvän olon saavuttaminen tarkoittaisi minulle myös aika monen kilon lähtemistä. Silti minulle on tärkeää, etten ajattele tai puhu tästä laihduttamisena. En edelleenkään halua laihdutuspuhetta lähelleni.

Meidän kulttuurissamme on aivan liikaa sairaalloista painon tarkkailua, yritystä hallita painoaan ja elämäänsä muutenkin. En usko, että se on mahdollista. En pidä sitä edes tavoiteltavana. Ei elämää voi koskaan hallita. Silti on mahdollista löytää sellainen tapa elää ja olla, syödä ja liikkua, että on hyvä olla siinä omassa kropassaan. Siihen minulla on pyrkimys. Mutta ei, en ole laihduttamassa sitä varten, vaikka olenkin nyt todella rankalla dieetillä. Tämä dieetti ei ole minulle väline laihduttaa. Se on extreme-matka, jonka aikana uskon oppivani itsestäni paljon. Lisäksi parhaassa mahdollisessa tapauksessa opin myös syömään eri tavalla kuin olen koko aikuiselämäni syönyt.

Tervetuloa kanssani extreme-matkalle! Tätä blogia lukemalla tiedät pitkälti, missä mennään.